Blogi - 31.08.2016
Milla Bergman
On helppoa viisastella ja jakaa ohjeita toisille. Tässä tapauksessa vanhemmille, joilla on erityislapsia. Listat ja neuvot helpottavat joskus arkea ja muistuttavat siitä, että iltasadun lukemisella ja arjen rutiineilla on merkityksensä. Ja niillä tosiaan on merkitystä, sitä ei voi kiistää. Lapsen, myös erityisen sisaruksen suotuisaa kehitystä tukevia asioita ovat mm. yhteiset ilon hetket, toimivat arkipäivän rutiinit, lasten mieluisat harrastukset, kokemus kuulumisesta ryhmään ja turvallisuus.
Olen antanut anteeksi vanhemmilleni sen, etteivät he huomioineet minua sisaruksen sairastaessa. He ovat onnistuneet hyvittämään sen, että sain silloin vähemmän huomiota.
Erityislasten sisarukset ovat kertoneet, että korvaavat kokemukset todella auttavat. Sisarusten mukaan vanhempien pienetkin teot osoittavat heille, että hekin ovat tärkeitä. Tuntuu kliseeltä sanoa, että tehkää terveen lapsen kanssa jotain joskus kahdestaan. Mutta oikeasti ja autenttisesti he ovat kertoneet, että se merkitsee heille tosi paljon!
Tärkeintä on tietenkin se, että vanhemmilla on aina tilaa jokaiselle lapselleen mielessään ja sydämessään ja että he pystyvät ja jaksavat miettiä jokaisen lapsen yksilöllisiä tarpeita, tunteita, motiiveja jne. Mutta se on osoitettava lapselle käytännön tasolla hänelle merkityksellisellä tavalla.
Minun lapsellani oli halpahallin Zorro-naamio lastentarhan naamiaisissa, kun muiden lasten äidit olivat ommelleet hienot asut lapsilleen.
No miten se Zorro-maski tähän liittyy?
Tiesin ja tiedostin edellä olevat ohjeet, mutta mokasin silti.
Seuraavassa on äidin kertoma tarina syyllisyyden tunteista ja arjen mahdottomuudesta toisinaan.
Esikoiseni päiväkodissa järjestettiin naamiaiset hänen ollessaan 4-vuotias. Keski-Euroopassa tämä oli iso asia. Äidit ompelivat naamiaisasuja viikkotolkulla, ja niistä myös puhuttiin pitkään naamiaisten jälkeen. Minä yritin revetä päivittäin sairaalan ja kahden päiväkodin välillä. Naamiaisia edeltävänä iltana kävin nopeasti ostamassa halvan Zorro-maskin lapselle asuksi.
Naamiaisaamuna vein esikoisen päiväkotiin Zorro-maskissaan, ryntäsin viemään toisen lapsen seuraavaan päiväkotiin, jotta ehtisin olla sairaalan teho-osastolla edes hetken sairaan lapseni kanssa. Kun hain iltapäivällä esikoiseni naamiaisista, hän ei puhunut mitään. Ei puhunut moneen päivään. Vetäytyi ja tuijotti tv:tä, kieltäytyi menemästä päiväkotiin.
En ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Kunnes sain kuulla toiselta äidiltä, että lapseni oli ainoa, jonka vanhempi ei ollut paikalla naamiaisissa. Hän istui piirissä yksin halvassa maskissaan. Vieläkin 12 vuotta myöhemmin itkettää, kun mietin, miltä hänestä on mahtanut silloin tuntua. Koskaan, ikinä en unohda, enkä anna itselleni tätä anteeksi.
Minulta oli mennyt ohi, että vanhempienkin piti olla siellä läsnä. Enkä edes tiedä, miten olisin läsnäoloni järjestänyt, vaikka olisin tiennytkin. Tai kai se teho-osastolla ollut lapsi olisi pärjännyt sen ajan ilman minuakin. Ratkaisut kuitenkin tekee siinä hetkessä, sillä tiedolla ja tunteella, joka kulloinkin on.
Saimme onneksemme isoisän luoksemme kahdeksi viikoksi ja sairas lapsi pääsi taas kerran sairaalasta kotiin. Menin esikoiseni kanssa joka päivä päiväkotiin viikon ajan, kunnes hän taas alkoi käydä siellä mielellään. Isoisä pärjäsi hienosti sairaan lapsen kanssa. Ja sairas lapsi pärjäsi hienosti isoisän kanssa.
Arki erityislapsiperheessä on valintoja täynnä. Joskus ei tiedä, miten valitsisi, koska on vain huonoja vaihtoehtoja. On hyvä muistaa, että ongelmatonta lapsuutta ei ole olemassakaan. Ongelmat eivät sinänsä ole uhka lapsen kehitykselle, jos niihin etsitään yhdessä ratkaisuja. Ongelmien ratkaiseminen yhdessä opettaa lapselle tärkeitä taitoja. Ja kaikesta huolimatta on tärkeää muistaa myös ne terveet sisarukset. Ja silloin kun ei muista, aina voi pyytää anteeksi ja tehdä korvaavia tekoja.
"Vaikka erityinen sisaruus koskettaa minua henkilökohtaisellakin tasolla, niin vasta tämän koulutuksen myötä huomasin tarkastella omaa työtäni sisarus...
Lue lisää >
Erityinen sisaruus-verkoston järjestämässä seminaarissa kuultiin pitkäaikaissairaiden ja vammaisten henkilöiden aikuisten sisarusten kokemuksia.
Lue lisää >
Katariina Varjonen
"Aikuisena sisarena elämään tulee erilaisia huolia, kun sisar vanhenee itseä nopeammin."
Lue lisää >
Mari Holmberg
"Meille on tärkeää, että sisaruus pysyy niin tavallisena kuin mahdollista siitäkin huolimatta, että koko muu elämä on mullistunut lapsen vakavan saira...
Lue lisää >
Emilia Säles
Meidän sakki - sisarussuhteiden vahvistaminen sijaisperheissä -hanke on luonut uudenlaista toimintakulttuuria, jotta sisarussuhteiden merkitys huomio...
Lue lisää >
Sanna Lehtiniemi
Tampereen Perheiden talolla pidettiin helmi-huhtikuussa tunnetaitoryhmä erityisesti nepsy-lasten sisaruksille.
Lue lisää >
Veera Lignell
Vanhempani ovat kertoneet minulle, kuinka vajaan kahden vuoden iässä juoksin sairaalan käytävällä ja huusin kaikille: ”Mulla on pikkuveli!”
Lue lisää >
Aino Kärpänniemi
Elämäni pisin ihmissuhde on suhde veljeeni.
Lue lisää >
Fanny Lamberg
Olen 22-vuotias naisen alku. 18-vuotiaana muutin pois kotoa opiskeluideni perässä toiselle paikkakunnalle. Vaikeinta siinä oli muuttaminen pois veljen...
Lue lisää >
Niina Juutilainen
Olen kahden lapsen äiti. Tytön ja pojan. Nuoremman ja vanhemman. Vahvemman ja heikomman. Itsenäisemmän ja tarvitsevamman.
Lue lisää >
Sanna Kalmari
Tällä viikolla vietetään lasten oikeuksien viikkoa ja liput nousevat liehumaan 20.11. kaikkien lasten oikeuksien kunniaksi. Tänä vuonna viikon teemana...
Lue lisää >
Laura Hermikoski & Heidi Koffert
Heippa! Olemme kaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2016 valmistunutta fysioterapeuttia. Teimme opinnäytetyönä valtakunnallisen kyselytu...
Lue lisää >
Pirjo Tuiskunen
Erityislapsen sisaruksena kasvanut voi kokea olevansa etuoikeutettu. Tutkittavat korostivat sisaruksen tärkeyttä elämässään ja kertoivat oppineensa si...
Lue lisää >
Anonyymi kirjoittaja
"Muistan sen päivän kuin eilisen. Päivän, jolloin kaikki muuttui. Päivän, jolloin minun piti kasvaa isoksi ja vahvaksi, aikuiseksi. Oli toukokuun alku...
Lue lisää >
Esa Lahtomaa
Erityinen sisaruus oli syksyllä Kehitysvammaisten Uudenmaan Tukipiirin Verkostoseminaarissa jututtamassa vanhempia sisaruusteemasta. Tapahtumaa varten...
Lue lisää >
Mika Ahonen
Minulla on neljä lasta, Aada, Jonne, Amanda ja Matias. Nuorin lapseni Matias on erityislapsi. Minun sydämessä minulla on neljä erityistä lasta. Matiak...
Lue lisää >
Esa Lahtomaa
Miltä erityinen sisaruus tuntuu eri-ikäisenä? Miten ajatukset muuttuvat elämänpolulla? Miten aikuistuneet sisarukset tänä päivänä näkevät elämänsä lap...
Lue lisää >
Milla Bergman
Erityisiä sisaruksia kerääntyi piirtämään sarjispajaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan: ilonaiheita, huolia, unelmia ja kompastumisia. Pajan teemana oli y...
Lue lisää >
Esa Lahtomaa
Erityinen sisaruus oli syksyllä Kehitysvammaisten Uudenmaan Tukipiirin Verkostoseminaarissa jututtamassa vanhempia sisaruusteemasta. Tapahtumaa varten...
Lue lisää >
Milla Bergman
Sisaruus on aina erityistä. Se on hyvin henkilökohtainen, yksilöllinen ja subjektiivinen asia. Ei voida sanoa, että erityinen sisaruus olisi tai tulis...
Lue lisää >
Milla Bergman
Sain kunnian toimia puheenjohtajana sisaruus-sessiossa pohjoismaisessa harvinaissairauksien seminaarissa. Tämä oli mahtava tilaisuus kurkistaa, mitä m...
Lue lisää >
Milla Bergman
Pitkäaikaissairaiden tai vammaisten lasten ja nuorten sisarukset ovat usein niitä näkymättömiä lapsia perheessä. Erityinen sisaruus -projekti pyrkii t...
Lue lisää >
Milla Bergman
On helppoa viisastella ja jakaa ohjeita toisille. Tässä tapauksessa vanhemmille, joilla on erityislapsia. Listat ja neuvot helpottavat joskus arkea ja...
Lue lisää >
Milla Bergman
Erityislapsi perheessä haastaa usein arjen sujuvuuden ainakin joksikin aikaa. Toimiva arki on kuitenkin turvakehto lapsille. Kun lapset huomaavat arje...
Lue lisää >
Milla Bergman
Kysyimme 20 erityislapsen sisarukselta (iältään 7 – 14 –vuotiata), missä heidän omat vanhempansa ovat onnistuneet eli olleet ” tarpeeks täydellisiä” j...
Lue lisää >
Pia Henttonen
Kehitysvammaisten Tukiliiton perhetapaamiset kokoavat viikonlopuksi yhteen perheitä, joiden lapsella on harvinainen kehitysvammadiagnoosi. Tapaamisess...
Lue lisää >
Milla Bergman
Elämä on enimmäkseen arkea. Arkea on kuvattu ihmisen vaikeimmaksi extreme-lajiksi, elämän parhaaksi ajaksi, tylsäksi, haastavaksi, ihanaksi... Mutta k...
Lue lisää >
Linda Laatikainen
”Erityinen” on ehdottomasti osuvampi sana kuin ”erikoinen” tai ”erilainen”. Silti kyseinen sana mietityttää minua omien kokemuksieni pohjalta. Minulla...
Lue lisää >
Milla Bergman
Laurean opiskelijat valmistivat yhteistyössä Erityinen sisaruus – projektin kanssa kaksi posteria. Posterit esiteltiin Tikkurilan Laureassa 29.4.2016 ...
Lue lisää >
Milla Bergman
Erityinen sisaruus –sivustoilta löytyy kolme nuorten tekemää elokuvaa sisaruudesta. Elokuvien tekeminen on keino tuoda nuorten ääni esille siitä, mite...
Lue lisää >
Milla Bergman
Suomessa päivä on vähemmän tunnettu merkkipäivä, mutta sillä on paikkansa kalenterissamme.
Lue lisää >
Katri Lehmuskoski
Kuntoutuksessa, kuten sopeutumisvalmennuskursseilla kuntoutujaksi määritellään se perheenjäsen, jolla on jokin sairaus tai vamma. Siinä siivellä tulev...
Lue lisää >
Milla Bergman
Tämä kirjoitus on meille vanhemmille. Tämä osuu aika arkaan aiheeseen. Nimittäin riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteisiin, joita helposti saamme a...
Lue lisää >
Milla Bergman
Niin erityislasten sisaruksilla kuin muillakin lapsilla turvallisuuden tunne on kasvun kannalta merkittävää. Perusturvan pohja luodaan lapsuudessa.
Lue lisää >
Anonyymi, editoinut Milla Bergman
Kirjoitus on erään sisaruksen tarina. Tarina erityisen sisaruuden aikamatkasta ja siihen liittyvästä tunteiden vuoristoradasta. Tällä kertaa blogikirj...
Lue lisää >
Milla Bergman
Kuten sisaruus on kaikille henkilökohtainen aihe, niin on taidekin. Taide jättää tulkinnan ja kokemuksellisuuden varaa. Taidekokemukset tukevat ihmise...
Lue lisää >
Timo Rautiainen
Palaan tässä tarinassani yli 40-vuotta taaksepäin siihen hetkeen, kun minusta tuli erityisen veli. En vielä silloin pystynyt ymmärtämään mitä kaikkea ...
Lue lisää >
Pia Henttonen
Oli loppukesä 1987. Olin juuri päässyt ylioppilaaksi. Menossa oli viimeinen viikko kesätöissä. Edessä odotti uusi elämä, muutto pois lapsuudenkodista ...
Lue lisää >
Kristina Franck
Mistä Erityinen sisaruus -projekti sai oikein alkunsa? Minua on joskus tituleerattu tämän projektin ”äidiksi”, joten haluan kertoa vähän historiaa pro...
Lue lisää >
Milla Bergman
Miten olla hyvä vanhempi kaiken kaaoksen keskellä, kun yksi tai useampi lapsista sairastaa?
Lue lisää >