Näkymätön lapsi


Blogi - 18.03.2016


Milla Bergman


Tämä kirjoitus on meille vanhemmille. Tämä osuu aika arkaan aiheeseen. Nimittäin riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteisiin, joita helposti saamme aikaiseksi.

Kun omat lapseni olivat pieniä, opin olemaan kahdessa paikassa samaan aikaan. Kerran onnistuin olemaan kolmessa paikassa yhtaikaa ja olin siitä ylpeä! Silti minulla oli aina tunne, etten riitä.

Kun yksi lapsi tarvitsi lääkkeitä joka toinen tunti, ruokintaa joka kolmas tunti; jonka happisaturaatio laski ilman lisähappea minuutissa vaaralliselle tasolle; joka lopetti aika ajoin hengittämisen; joka lähti lukemattomia kertoja ambulanssilla sairaalaan, joskus helikopterillakin, niin en koe, että aikani ja voimavarani olisivat riittäneet tarpeeksi sisaruksille.

Sisarukset ovat kaikki kolme syntyneet 13,5 kk sisällä. Esikoiseni oli siis reilun vuoden ikäinen, kun kaksoset syntyivät, keskosina viikolla 27. Lasten isä oli paljon työmatkoilla, asuimme ulkomailla ilman verkostoa. Tiedän, liian lyhyistä ikäeroista ja verkoston puuttumisesta varoitellaan, mutta näin nyt kävi.

Joskus olin niin väsynyt, että menin kodinhoitohuoneeseen potkimaan seiniä ja kiroilemaan. Koko ajan kannoin syyllisyyttä siitä, että muut lapset vain roikkuvat mukana. Sairas lapsi oli hoidettava, oli mikä oli. Ympäröivä maailma, uutiset, läheisten kuulumiset kadottivat merkityksen joksikin aikaa, koska resurssit olivat loppu.

Kaikesta hulluudesta huolimatta, muistan myös nauttineeni pikkulapsiajasta. Kerran yksi lääkäri sanoi, etten voi nauttia. Mutta kyllä pystyin sitäkin.

Mutta muuttuivatko terveet sisarukset olosuhteiden pakosta ja äidin riittämättömyyden takia näkymättömiksi?

Tuu-tikin tarina

Luin psykoterapia lehdestä (2016), 35(1) Joona Taipaleen artikkelin Tove Janssonin ”Näkymätön lapsi” ja sosiaalinen peilaaminen, joka herätti erityiseen sisaruuteen liittyviä ajatuksia.

”Näkymättömän lapsen” tarinassa Tuu-tikki tuo Muumitaloon tytön, Ninnin, joka on muuttunut näkymättömäksi. Ninnin täti on hoitanut tyttöä vasten tahtoaan. Tyttö on siten elänyt pitkään ilmapiirissä, jossa häntä ei ole haluttu, ja tämän seurauksena hän on muuttunut näkymättömäksi.

Ninni ei koskaan pyydä mitään; hän ei ilmaise toiveita, haluja, aggressiota tai mielipiteitä. Hän toimii aina ohjeiden ja odotusten mukaisesti; hän ei koskaan ole eri mieltä kenenkään kanssa; hän ei koskaan improvisoi tai osoita luovuutta. Hän mukautuu normeihin ja odotuksiin, jotka hänelle asetetaan ulkopäin.

Muumiperheen hoivissa Ninni kokee hyväksyntää ja eheytyy vähitellen näkyväksi. Hämmästynyt Tuu-tikki sanoo Muumimammalle: ”Te olette muuttaneet lapsen, niin että hän on pahempi kuin Pikku Myy. Mutta pääasiahan on, että hän näkyy.”

Voiko erityisistä sisaruksista tulla näkymättömiä lapsia?

Taipale analysoi artikkelissaan Ninnin näkymättömyyttä kehityspsykologian näkökulmasta. Kehityksen varhaisimmissa vaiheissa vauvan eloonjääminen on riippuvaista riittävästä hoivasta. Suosiollisissa olosuhteissa hoitaja vastaa lapsensa tarpeisiin, ja riittävän yhtenäisen toiston myötä lapsi alkaa kokea, että hänen tarpeillaan on merkitystä: niistä seuraa jotakin, ja ne ovat siten todellisia.

Vauva voi toisaalta tulla peilatuksi vain osittain. Ajattele esimerkiksi vauvaa, joka on nälkäinen ja itkee: jos hoitaja on väsynyt ja ärsyyntynyt itkemisestä, hänen ilmeensä saattavat viestittää vauvalle, että tämän itku on kyllä havaittu, kuitenkaan viestittämättä että vauvan näläntunne on havaittu: ”No mitä nyt? Aina sinä vain itket siinä!”

Erityiset sisarukset ovat kertoneet haastatteluissa välttäneensä kuormittamasta vanhempiaan enempää, koska heillä on jo tarpeeksi harmia muutenkin. He ovat kertoneet tyytyneensä olemaan taustalla ja miellyttämään. Jotkut sisaruksista ovat kuvanneet vanhempiensa kyllä tyydyttäneen lapsen perustarpeet, mutta mihinkään ylimääräiseen ei ole ollut voimia.

Sitä vaan ajatteli, että mun oltava tässä kunnolla, ettei vanhemmille tule lisähuolia.

En ole halunnut kuormittaa omilla huolillani vanhempia liikaa. Kun muutin pois kotoa, olen puhunut enemmän vanhempieni kanssa. Mutta on silti ykisnäinen olo, sillä vanhemmat ja kaverit eivät ymmärrä ollenkaan.

Koin, että lapsuudessa oli paljon sitä, että pitää ymmärtää. Olin kauhean vihainen, että miksi pitää ymmärtää, minähän olen se pikkusisko! En sanonut sitä vanhemmille, mutta ajattelin.

Me emme aina tietenkään normaalistikaan näytä kaikkea ulospäin, ja kyky kätkeä muilta se, miltä meistä todella tuntuu, on sekin tärkeä sosiaalinen kyky. Erityisiä sisaruksia usein pidetäänkin sopeutuvaisina ja empaattisina.

Ninnin paransi koti

Ninniä ei paranna kahviin sekoitettu lääke. Häntä parantaa koti. Muumit tekevät kaikkensa, jotta Ninni tuntisi olonsa kotoisaksi, ja he painottavat, että Ninni voi vapaasti ilmaista heille myös tarpeitaan ja kielteisiä tunteitaan, vaikka keskellä yötä: ”Jos sinua pelottaa tai tarvitset jotakin, tule vain alas ja kilise.”

Psykologisesti tarkkavainuinen Muumimamma ymmärtää, että Ninni tarvitsee ennen kaikkea turvallisen, kannattelevan perustan, jonka varassa hän voi rakentaa identiteettiään. Ja niin tarvitsevat erityiset sisaruksetkin.

Sisarusten sanoin:

Mulla on sellaista hiljaista itsevarmuutta, koska vanhemmat rakastavat meitä yhtä paljon. He rakastavat veljeä puutteista huolimatta ja siitä tiedän, että voi olla rakastettu, vaikkei olisikaan täydellinen.

Ei sitä huomiota tarvii koko ajan, kunhan sitä saa.

Olen kokenut sisarusten sanat helpottavina. Vaikka aina ei ole pystynyt olemaan läsnä ja omatunto soimaa monesta asiasta: Olen rakastanut ja rakastan lapsiani, voin vaan toivoa, että se kantaa.

Milla

 

Lähde:
Taipale Joona: Tove Janssonin "Näkymätön lapsi" ja sosiaalinen peilaaminen. Psykoterapia (2016), 35(1). 
 

 


JAA:   

Lisää blogiartikkeleita


Tunnetaitoryhmä nepsy-lasten sisaruksille Tampereella 7.2.-4.4.2019
30.04.2019

Sanna Lehtiniemi

Tampereen Perheiden talolla pidettiin helmi-huhtikuussa tunnetaitoryhmä erityisesti nepsy-lasten sisaruksille.

Lue lisää >

Pikku veikka
16.04.2019

Veera Lignell

Vanhempani ovat kertoneet minulle, kuinka vajaan kahden vuoden iässä juoksin sairaalan käytävällä ja huusin kaikille: ”Mulla on pikkuveli!”

Lue lisää >

Elämäni prinsessana
11.04.2019

Aino Kärpänniemi

Elämäni pisin ihmissuhde on suhde veljeeni.  

Lue lisää >

"Siskon oma vauva!" Minusta ja erityisen ihanasta veljestäni
02.04.2019

Fanny Lamberg

Olen 22-vuotias naisen alku. 18-vuotiaana muutin pois kotoa opiskeluideni perässä toiselle paikkakunnalle. Vaikeinta siinä oli muuttaminen pois veljen...

Lue lisää >

Tavallinen, erityinen veljeni
25.03.2019

Essi Raekoski

Illan hämärtyessä hän siemailee kaakaota työpöytänsä ääressä ja seuraa maailman uutisia eri medioista. Hän viettää paljon aikaa kotonaan, erityisesti ...

Lue lisää >

Maailman kaunein tyttäreni
11.02.2019

Niina Juutilainen

Olen kahden lapsen äiti. Tytön ja pojan. Nuoremman ja vanhemman. Vahvemman ja heikomman. Itsenäisemmän ja tarvitsevamman.

Lue lisää >

Erityisen sisaruksen osallisuus
19.11.2018

Sanna Kalmari

Tällä viikolla vietetään lasten oikeuksien viikkoa ja liput nousevat liehumaan 20.11. kaikkien lasten oikeuksien kunniaksi. Tänä vuonna viikon teemana...

Lue lisää >

Sisarukset eivät kaipaa erityiskohtelua, vaan haluavat tulla kohdatuiksi arjen pienissä hetkissä
16.03.2017

Laura Hermikoski & Heidi Koffert

Heippa! Olemme kaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2016 valmistunutta fysioterapeuttia. Teimme opinnäytetyönä valtakunnallisen kyselytu...

Lue lisää >

Hoivaa ja hyviä hetkiä - lapsuus erityissisaruksen rinnalla
08.03.2017

Pirjo Tuiskunen

Erityislapsen sisaruksena kasvanut voi kokea olevansa etuoikeutettu. Tutkittavat korostivat sisaruksen tärkeyttä elämässään ja kertoivat oppineensa si...

Lue lisää >

Minun tarinani
26.01.2017

Anonyymi kirjoittaja

"Muistan sen päivän kuin eilisen. Päivän, jolloin kaikki muuttui. Päivän, jolloin minun piti kasvaa isoksi ja vahvaksi, aikuiseksi. Oli toukokuun alku...

Lue lisää >

Minä ja kehitysvammainen sisarukseni osa 3/3
19.12.2016

Esa Lahtomaa

Erityinen sisaruus oli syksyllä Kehitysvammaisten Uudenmaan Tukipiirin Verkostoseminaarissa jututtamassa vanhempia sisaruusteemasta. Tapahtumaa varten...

Lue lisää >

Sisarusrakkautta
07.12.2016

Mika Ahonen

Minulla on neljä lasta, Aada, Jonne, Amanda ja Matias. Nuorin lapseni Matias on erityislapsi. Minun sydämessä minulla on neljä erityistä lasta. Matiak...

Lue lisää >

Minä ja kehitysvammainen sisarukseni osa 2/3
01.12.2016

Esa Lahtomaa

Miltä erityinen sisaruus tuntuu eri-ikäisenä? Miten ajatukset muuttuvat elämänpolulla? Miten aikuistuneet sisarukset tänä päivänä näkevät elämänsä lap...

Lue lisää >

Kerro se sarjakuvin - piirtämistä ja fiilistelyä sisaruudesta
24.11.2016

Milla Bergman

Erityisiä sisaruksia kerääntyi piirtämään sarjispajaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan: ilonaiheita, huolia, unelmia ja kompastumisia. Pajan teemana oli y...

Lue lisää >

Minä ja kehitysvammainen sisarukseni osa 1/3
15.11.2016

Esa Lahtomaa

Erityinen sisaruus oli syksyllä Kehitysvammaisten Uudenmaan Tukipiirin Verkostoseminaarissa jututtamassa vanhempia sisaruusteemasta. Tapahtumaa varten...

Lue lisää >

Minun erityinen sisaruuteni - sisaruus kokemuksena
10.11.2016

Milla Bergman

Sisaruus on aina erityistä. Se on hyvin henkilökohtainen, yksilöllinen ja subjektiivinen asia. Ei voida sanoa, että erityinen sisaruus olisi tai tulis...

Lue lisää >

Pohjoismaista näkökulmaa erityiseen sisaruuteen – 4th Nordic Conference on Rare Diseases 19.-20.9.2016 Kööpenhaminassa
23.09.2016

Milla Bergman

Sain kunnian toimia puheenjohtajana sisaruus-sessiossa pohjoismaisessa harvinaissairauksien seminaarissa. Tämä oli mahtava tilaisuus kurkistaa, mitä m...

Lue lisää >

Terveiden sisarusten ääntä esille
13.09.2016

Milla Bergman

Pitkäaikaissairaiden tai vammaisten lasten ja nuorten sisarukset ovat usein niitä näkymättömiä lapsia perheessä. Erityinen sisaruus -projekti pyrkii t...

Lue lisää >

Erityisen sisaruksen halpa Zorro-naamio
31.08.2016

Milla Bergman

On helppoa viisastella ja jakaa ohjeita toisille. Tässä tapauksessa vanhemmille, joilla on erityislapsia. Listat ja neuvot helpottavat joskus arkea ja...

Lue lisää >

Arjen sujuvuus sisarusten näkökulmasta
17.08.2016

Milla Bergman

Erityislapsi perheessä haastaa usein arjen sujuvuuden ainakin joksikin aikaa. Toimiva arki on kuitenkin turvakehto lapsille. Kun lapset huomaavat arje...

Lue lisää >

Äiti ja iskä ovat tärkeitä, koska pitävät minusta huolta
02.07.2016

Milla Bergman

Kysyimme 20 erityislapsen sisarukselta (iältään 7 – 14 –vuotiata), missä heidän omat vanhempansa ovat onnistuneet eli olleet ” tarpeeks täydellisiä” j...

Lue lisää >

Harvinaisten erityisyyttä sisaruutta
02.06.2016

Pia Henttonen

Kehitysvammaisten Tukiliiton perhetapaamiset kokoavat viikonlopuksi yhteen perheitä, joiden lapsella on harvinainen kehitysvammadiagnoosi. Tapaamisess...

Lue lisää >

Sisarusten arkimuistoja
24.05.2016

Milla Bergman

Elämä on enimmäkseen arkea. Arkea on kuvattu ihmisen vaikeimmaksi extreme-lajiksi, elämän parhaaksi ajaksi, tylsäksi, haastavaksi, ihanaksi... Mutta k...

Lue lisää >

Erityinen vai tavallisen monimuotoinen sisaruus?
09.05.2016

Linda Laatikainen

”Erityinen” on ehdottomasti osuvampi sana kuin ”erikoinen” tai ”erilainen”. Silti kyseinen sana mietityttää minua omien kokemuksieni pohjalta. Minulla...

Lue lisää >

Opiskelijoiden Sisaruus-posterit
02.05.2016

Milla Bergman

Laurean opiskelijat valmistivat yhteistyössä Erityinen sisaruus – projektin kanssa kaksi posteria. Posterit esiteltiin Tikkurilan Laureassa 29.4.2016 ...

Lue lisää >

Lasten ja nuorten tekemiä videoita erityisestä sisaruudesta
25.04.2016

Milla Bergman

Erityinen sisaruus –sivustoilta löytyy kolme nuorten tekemää elokuvaa sisaruudesta. Elokuvien tekeminen on keino tuoda nuorten ääni esille siitä, mite...

Lue lisää >

Sisarusten päivää vietetään sunnuntaina 10.4.2016
05.04.2016

Milla Bergman

Suomessa päivä on vähemmän tunnettu merkkipäivä, mutta sillä on paikkansa kalenterissamme.

Lue lisää >

Sisaruksia näkyväksi
01.04.2016

Katri Lehmuskoski

Kuntoutuksessa, kuten sopeutumisvalmennuskursseilla kuntoutujaksi määritellään se perheenjäsen, jolla on jokin sairaus tai vamma. Siinä siivellä tulev...

Lue lisää >

Näkymätön lapsi
18.03.2016

Milla Bergman

Tämä kirjoitus on meille vanhemmille. Tämä osuu aika arkaan aiheeseen. Nimittäin riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteisiin, joita helposti saamme a...

Lue lisää >

Sisarusten kokema turvallisuuden tunne
10.03.2016

Milla Bergman

Niin erityislasten sisaruksilla kuin muillakin lapsilla turvallisuuden tunne on kasvun kannalta merkittävää. Perusturvan pohja luodaan lapsuudessa.

Lue lisää >

Kaunotar ja hirviö
02.03.2016

Anonyymi, editoinut Milla Bergman

Kirjoitus on erään sisaruksen tarina. Tarina erityisen sisaruuden aikamatkasta ja siihen liittyvästä tunteiden vuoristoradasta. Tällä kertaa blogikirj...

Lue lisää >

Taide tulkitsee sisaruutta
19.02.2016

Milla Bergman

Kuten sisaruus on kaikille henkilökohtainen aihe, niin on taidekin. Taide jättää tulkinnan ja kokemuksellisuuden varaa. Taidekokemukset tukevat ihmise...

Lue lisää >

Sisaruuden aikamatka
15.02.2016

Timo Rautiainen

Palaan tässä tarinassani yli 40-vuotta taaksepäin siihen hetkeen, kun minusta tuli erityisen veli. En vielä silloin pystynyt ymmärtämään mitä kaikkea ...

Lue lisää >

Aikuisuuden kynnyksellä
08.02.2016

Pia Henttonen

Oli loppukesä 1987. Olin juuri päässyt ylioppilaaksi. Menossa oli viimeinen viikko kesätöissä. Edessä odotti uusi elämä, muutto pois lapsuudenkodista ...

Lue lisää >

Mistä Erityinen sisaruus -projekti sai alkunsa?
02.02.2016

Kristina Franck

Mistä Erityinen sisaruus -projekti sai oikein alkunsa? Minua on joskus tituleerattu tämän projektin ”äidiksi”, joten haluan kertoa vähän historiaa pro...

Lue lisää >

Avoin ja turvallinen ilmapiiri auttaa
28.01.2016

Milla Bergman

Miten olla hyvä vanhempi kaiken kaaoksen keskellä, kun yksi tai useampi lapsista sairastaa?

Lue lisää >

Tervetuloa Erityinen sisaruus -blogin pariin!
21.01.2016

Milla Bergman

Olen Milla Bergman ja saan kunnian olla tämän blogin ensimmäinen kirjoittaja. Tämä kunnia lankeaa minulle Erityinen sisaruus – projektin vastaavana.

Lue lisää >