Teini-iässä kaverisuhteet muodostuvat entistä tärkeämmiksi ja irtaantuminen kotoa alkaa. Murrosikäiselle on tärkeää kuulua kaveriporukkaan. Samalla hän alkaa ottaa etäisyyttä lapsuuden perheeseen. Perheen sairas tai vammainen lapsi voi tuntea kateutta sisarusten omista menoista. Vähitellen nuoren ajatukset alkavat suuntautua aikuisuuteen: Mitä minusta itsestäni tulee? Entä millainen on sairaan tai vammaisen sisarukseni tulevaisuus?
"Teininä sitä tuli ehkä kiinnitettyä suurin osa huomiosta omaan elämäänsä ja kasvuunsa"
"Eniten ärsytti oman henkilökohtaisen tilan rikkoutuminen. Vähän liiankin herkästi sitä nyt jälkeenpäin katsottuna hermostui, mutta minkäs sitä kasvuvuosilleen voi, teinit on äkkipikaisia ja tyhmiä."
Nuori käsittää ja käsittelee sisaruksen sairautta tai vammaisuutta syvällisemmin kuin pienemmät lapset. Nuoruusikäisten kyky ymmärtää syy-seuraussuhteita on jo kehittynyt, eikä ymmärrys rajoitu enää vain itse koettuihin asioihin. He ymmärtävät vaikeampia ja monimutkaisempia selityksiä ja saattavat tehdä sisaruksen sairaudesta tai vammasta yksityiskohtaisia tai provosoiviakin kysymyksiä.
Vanhempien kanssa kannattaa edelleen miettiä yhdessä sitä, miten kertoa sairaudesta tai vammasta kavereille. Nuoruusikäiset osaavat hyvin etsiä itse tietoa asioista, mutta edelleen on väärinkäsitysten vaara, joten on tärkeää, ettei tiedon etsintä jää yksin nuorelle.
Murrosikäiset sisarukset ajattelevat jo tulevaisuuttaan kodin ulkopuolella ja tarvitsevat tietoa siitä, miten sairaan tai vammaisen sisaruksen elämä tulee järjestymään. Nuorelle on hyvä kertoa, mitä sisaruksen tulevaisuuden osalta on suunniteltu, vastata hänen kysymyksiinsä ja kannustaa itsenäistymiseen.
Periytyvyyden pelko tulee usein esille murrosiässä. Nuori saattaa miettiä, onko itse geenivirheen kantaja ja periytyykö sairaus tai vamma mahdollisesti hänen lapsilleen. Periytyvyydestä tulee antaa nuorelle tietoa. Jos on itsellä vaikea vastata nuoren kysymyksiin, olisi hyvä kääntyä asinatuntijan puoleen.