Erityislapsen perheessä arki voi olla tosi haastavaa ja kaoottistakin. Vanhemmat tekevät parhaansa selviytyäkseen arjesta. He tarvitsevat ennen kaikkea tukea ja vahvistusta. Työntekijänä voi muistuttaa, että ongelmat eivät sinänsä ole uhka sisaruksen kehitykselle, jos niihin etsitään yhdessä ratkaisuja. Päinvastaoin, ongelmien ratkaiseminen yhdessä opettaa lapselle tärkeitä taitoja.
Vanhempia kannattaa ohjata tiedostamaan jokaisen sisaruksen henkilökohtaisia vahvuuksia ja riskitekijöitä, jotta heitä voidaan tukea kasvussa tarpeenmukaisella tavalla.
Huolehdi, että mielessäsi on tilaa sisaruksille. Ole utelias ja kiinnostunut. Pysähdy, katso, kuuntele, kysy, tarkkaile, yritä ymmärtää.
Työntekijän tulee ensisijaisesti auttaa vanhempia ja lapsia puhumaan keskenään. Työntekijälle saattaa olla houkuttelevaa aloittaa sisarusten kanssa prosessi sisaruuden käsittelyyn, mutta tärkeämpää olisi vanhempien tukeminen uteliaisuuteen ja lapsikeskeisyyteen, pitämään jokainen oma lapsi yksilönä mielessä. Lapsi voi päästä työntekijän kanssa keskustelun alkuun sekä saada sanoja, mutta työntekijän ei ole hyvä yleensä aloittaa prosessia, jota vanhemmat eivät voi tukea.
Kaikkea ei kannata lähestyä vamman tai sairauden kautta.
On hyvä muistaa, että sisaruksen kannalta on riski, jos vanhempi menettää kosketuksen intuitiiviseen vanhemmuuteen ja korostaa kaikessa perheen erityisyyttä. Perheitä kannattaa tukea siihen, ettei kaikkea lähestyttäisi erityisyyden, sairauden tai vamman kautta.
Myönteisen palautteen antaminen - ei ainoastaan tekemisestä, vaan - olemassa olemisesta, jakamisesta, ominaisuuksista…
Positiivinen palaute vanhemmilta sisaruksille on tärkeää. Kannattaa kuitenkin ohjata vanhempia antamaan positiivista palautetta ja huomiota muustakin kuin reippaana olemisesta ja tehtävien suorittamisesta. Eli ei tueta lapsia suorituskeskeisyyteen, vaan kannustetaan sisaruksen huomioimiseen olemassa olon kautta.
Työntekijä voi muistuttaa, että sisarukset toivovat vanhemmiltaan: